Kerhohuone oli kuitenkin vielä tyhjä. Johtokunta, Juhani OH1ZK, Sulo OH1MQ, Rauno OH1WR, Arto OH1LD ja Pekka (myöh. OH1PP) työskenteli innolla saadakseen tyhjän huoneen toimivaksi radioamatööriasemaksi. Kalustoa saatiin käyttöön jäsenistöltä. Syksyllä viriteltiin naapuritalon ja pihakuusen väliin G5RV-antenni. Raunolta OH1WR lainaksi saatu Drake TR-4 mahdollisti aseman ääneen tulon. Radion omistajan lähtiessä kurssille, jätti hän laitteen kerhokäyttöön ja aseman tunnus voitiin kuulla usein bandeilla. VHF- yhteydet alkoivat Pekan OH1PP taksiradiosta modifioidulla PYE:llä CW:llä ja AM:llä. Vuoden aikana asemalta pidettiin 1250 radioyhteyttä. Ensimmäisten leirien jälkeen nähtiin tarpeelliseksi anoa toinen aseman tunnus. Sellaiseksi tuli OH1AT.
HF-alueen suunta-antenni todettiin myös nopeasti välttämättömäksi. Tavoitteeksi asetettiin ns. ruokounelman rakentaminen. Sitä varten ostettiin puiset ongenvavat. Ne vahvistettiin venäläisellä, mustalla eristysnauhalla ja maalattiin laivaharmaalla maalilla. Vuoden kuluttua, jolloin maali ei vieläkään ollut kuivunut kunnolla, tehtiin taas päätös rakentaa ruokounelma valmiiksi. Asia toistui vuodesta toiseen ja antenni jäi nimensä mukaisesti unelmaksi.
Yhdistykselle kerättiin varoja oman rigin hankkimiseksi järjestämällä tanssi-iltamia Laivaston aliupseerikerholla sekä pitämällä vaatenarikkaa näissä tilaisuuksissa. Huhtikuussa 1973 voitiin Radioamatööri-lehteen jättää ostoilmoitus käytetyn laitteen löytämiseksi. Tarjotuista valittiin Trio TS-510. Aiemmin oli Huhtamäki Oy:n lahjoittamana saatu 10000 kpl QSL-kortteja. Kun kokonaisuutta täydennettiin antennin kääntäjällä ja Hy Gain TH3:lla, tuli HF-työskentelyyn uutta puhtia. VHF-toiminta puolestaan parani hankitun FM-laitteen myötä, kun Kalle OH1LR oli sen ensin modifioinut amatöörialueella toimivaksi.
Kerhotila asetti suuria rajoituksia varsinaiselle toiminnalle. Talon ulko-oven sulkeutuminen klo 21.00 oli yksi tällainen. Talon avaimia ei voitu jakaa "kellarivuokralaisille". Meluisa kuunteleminen ei käynyt päinsä ja ilmastointiputkien kautta huoneistoihin kulkeutunut tupakansavu osoittautui myös sopua ravistelevaksi tekijäksi. Vuoden 1976 aikana paneuduttiin voimakkaasti uuden paikan etsimiseen. Yksi mahdollisuus oli jo periaatteessa hyväksytty, kun kävi ilmi, että kaupungin puhtaanapitolaitos oli antanut rakennukselle purkutuomion. Toinen vaihtoehto olisi ollut vanha pehtoorin talo nykyisen Lumikonkadun ja Pansion nuorisotalon välisellä alueella. Tiloja oli tarjottu yhdistyksen käyttöön. Paikan ei katsottu täyttävän asetettuja vaatimuksia, joten hanke raukesi. Muutama vuosi myöhemmin tämäkin rakennus purettiin kaupungin toimesta.
Vuonna 1978 yhdistys sai käyttöönsä pienen huoneiston, 2 huonetta, varasto ja eteinen, Puolustusministeriön rakennuksesta ns. Vellikellonmäellä. Vanhan puurakennuksen päätyhuoneet eivät olleet kunnoltaan erikoisen kehuttavat, mutta aiempaan verrattuna ne antoivat huomattavan vapauden kokoontua ja työskennellä talossa asuvia häiritsemättä. Aseman kalustoa uusittiin ja lisättiin. Mastojen rakentaminen tuli myös mahdolliseksi Puolustusministeriön annettua yhdistyksen anomukseen myönteisen päätöksen.
Kerhoillaksi oli vakiintunut tiistai alkuaikojen torstain sijaan. Iltojen vetonaulaksi muodostui vähitellen ns. Aaretin kahvi, reseptin tuntijan, Aarren OH1PO mukaan nimetty. Aseman aktivoijana ja kerhon isäntänä Aaretti huolehti myös huoneiston lämmittämisestä öljykamiinan avulla, sekä muusta viihtyisyydestä.
Yhdistyksen sisäisenä aloitettu QSL-palvelu laajeni OH1-piirin QSL-manageritoiminnaksi. Suuren talkoourakan korttien käsittelyssä ovat vuosien mittaan suorittaneet Mikko Montonen OH1GO, Aarre OH1PO ja varsinkin Jaakko OH1JM joka edelleenkin tätä postia hoitaa. SRAL on myöntänyt tunnustuspalkintoja hänelle tästä työstä. Edellä kerrotut viihdykkeet yhdessä "nokkakusojen" kanssa ovat vetäneet runsaasti väkeä kerhoiltoihin.
Pieni huoneisto Puosuntie 2:ssa ( myös "Aarettilaksi" kutsuttu) osoittautui liian pieneksi. Runsaslukuinen hamssijoukko täytti kerhoilloissa Vellikellonmäen 20 neliön tilan kirjaimellisesti. Lämpiminä vuodenaikoina suurin osa väestä vietti iltoja piha-alueella. Vuoden -89 aikana kirjattiin ennätykselliset 1740 kerhokäyntiä. Erityistä ahtautta tunnettiin, kun asemalta yritettiin aktivoida samanaikaisesti HF- ja VHF-alueen asemia. Aaretti OH1PO sijoitti hankkimansa VHF- ja UHF-kaluston kerhokäyttöön. Terveytensä heikennyttyä hän ilmoitti haluavansa myydä radiokalustonsa yhdistykselle, joten ne jäivät kuulumaan bandeilla Aaretin poistuttua amatööriystävien kantamana viimeiselle matkalleen.
Komeat ruututilastot ja kilpailutulokset kertovat tuon aikakauden menestyksekkäästä työskentelystä ns. suhinabandeilla. 50 MHz:n alueen aktivoimiseksi mastoa täydennettiin sopivalla antennilla.
Kesäkuun 10. päivänä 1989 pystytettiin tuliterä pyörivä masto HF-alueen antenneja varten. Reinolta OH1QW ostettu 20 metrin 3-elementtinen, Veikon OH1MIE lahjoittama 15 metrin 7-elementtinen ja Vesan OH1NHU lainaama KT34 -beam toivat mahtavalta tuntuvan parannuksen HF-työskentelyyn. Kaksi ensin mainittua antennia ovat 
edelleen maston huipussa ja kympille hankittiin Hy Gain 5-el Long John. Ensimmäinen pyörityskoneisto osoittautui eräänä myrsky-yönä alimitoitetuksi. Aikanaan koneisto korvattiin kerholla rakennetulla kääntäjällä. Veikko OH1AWW on antanut suuren panoksen kerhoaseman antennilaitteita rakennettaessa. Näin myös tämän kääntäjän kohdalla.
Marraskuun 14 päivänä 1989 anottiin Puolustusministeriöltä samassa katuosoitteessa sijaitsevan rakennuksen kahta asuntoluettelosta poistettua huoneistoa yhdistyksen käyttöön. Vuoden 1990 alussa saatiin ministeriön myönteinen vastaus tilojen käytöstä toistaiseksi yhdistyksen kerhotiloina. Sijainti tutun pihan toisella reunalla oli hyvä. PLM:n rakennustoimiston kanssa suoritettiin rakennuksessa katselmus 19.1. todeten, että 4 alakerran huonetta sekä yläkerran huone ovat huonokuntoisia. Yhdistys saisi suorittaa itse kunnostuksen, tarkastuttaa piiput ennen käyttöönottoa ja palovakuuttaa rakennuksen. Sähkölämmittimien käyttö kiellettiin ennen sähköverkon kunnostusta ja tarkistusta. Rakennemuutosten teko suojeltavaan rakennukseen kiellettiin.
Vaaditut vakuutukset astuivat voimaan 4.5., jonka jälkeen voitiin turvallisin mielin aloittaa talkootyöt maaliskuussa laaditun työsuunnitelman mukaisesti. Spray-maalitaiteilijoiden maalaamat ikkunalasit puhdistettiin läpinäkyviksi, seinät ja katot maalattiin. Lattioihin asennettiin muovimatot. Oviin vaihdettiin lukot, sähköistys kunnostettiin ja savupiiput tarkastutettiin. Selvisi, että tulisijoja ei voida käyttää ilman piippuremonttia. Sellaiseen ei katsottu olevan mahdollisuuksia, joten jouduttiin varautumaan sähkölämmitteiseen tulevaisuuteen. Pikalämmönlähteeksi saatiin Aaretin OH1PO lahjoittama Asko Mobilife-nestekaasulämmitin. Lämmityskulut ovat melkoinen rasite yhdistyksen taloudelle. Toivottavaa olisi, että sähkön hinta ei nousisi kohtuuttomasti.
Kerhoasemat lisääntyivät 90-luvulla, kun yhdistys esitti Pääesikunnalle olevansa valmis jatkamaan useita vuosia hiljaiseloa viettäneen Pansion sotilasradioamatööriaseman toimintaa. Sotilasradioamatööritoiminnasta annettujen ohjeiden muututtua oli tullut mahdolliseksi ottaa vastuu tehtävästä. Vanhentunut asematunnus OI1AY saatiin Telehallintokeskuksen kanssa neuvottelemalla takaisin. Aseman vastaavana valvojana aloitti ja jatkaa edelleen Antero OH1KW.
Miinalaiva Keihässalmen muuttaminen museoksi oli seuraava radioamatöörihaaste.
Neuvottelut aloitettiin Maakuntamuseon kanssa. Neuvottelupöydässä olivat Jaakko OH1JM, Osmo OH1JEA ja Antero OH1KW. Yhdistys lupautui varustamaan turistikaudeksi aluksen tiloihin radioamatööriaseman.
Alkuperäinen ajatus oli, että radiohytti entisöitäisiin pikkuhiljaa sopivien laitteiden tultua Laivastolta hylkäysikään. Silloinen Laivaston päällikkö ei kuitenkaan osoittautunut erityisemmin museohenkiseksi, koska kielsi moisen hankkeen. Pääesikunta myönsi kuitenkin sotilasradioamatööritoimintaa varten 5000 mk toiminta-avustuksen ja näin saatiin hankittua ICOM-738 merkkinen transceiveri puoliksi OH1AJ:n kanssa.
Antenniksi Keihässalmelle rakennettiin yli koko laivan pituuden yltävä V-dipoli ja yläbandeille viritettiin aluksen oma piiska viestivarastolta lainatulla antenninvirittimellä.
Asemalla esitellään yleisölle radioamatööritoimintaa ja samalla annetaan väriä laivaharmaalle museolle. Aseman tunnus on OI1AXA. Operaattoreina toimineista tulevat mieleen Jaakko OH1JM, Olli OH1MKT, Rauno OH1WR ja Erkki OH1LVR (OH6UP). Merenkulkumuseo lahjoitti OI1AXA tyylikkään kaksiosaisen QSL-kortin.
Kerhoaseman viihtyisyyttä parannettiin kalustamalla käyttämättömänä ollut eteistila ankkuribaariksi. Avajaisia vietettiin perinteisen pikkujoulun yhteydessä 2.12.1994. Parhaillaan on menossa 7 MHz:n maston rakentaminen. Hankittu beam-antenni saa paikkansa maston huipussa.
Yhdistys seurasi aikaansa myös internet-rintamalla. Niinpä kerho sai omat kotisivut 1997. Ne rakensi ja ylläpitää Antero OH1KW. Kotisivuilla on esitetty tietoja kerhosta, kalustosta, saavutuksista, yhdyshenkilöistä, Keihässalmen aseman aukioloajoista jne. Onpa mukana myös "rämpetori" niille, jotka ovat kiinnostuneita vanhasta surplus-tavarasta.