Seuraava suuri suoritus, Arctic Radiorallye, ajoittui vuoden 1980 elokuun puoliväliin. Kaksi matkailulinja-autoa, Turun sukeltajien ja Hans-Erik Krogforsin OH1DP omistamat, varustettiin HF-radioasemilla. Katoille, keulaan ja perään harustettiin noin metrin korkuiset kepit, joitten varaan ripustettiin keloilla jatketut kahdeksankympin dipolit.
Matkan aluksi autot matkustajineen siirtyivät Turun kauppatorin keskelle, jossa lähtöohjelmana esiteltiin yleisölle radioamatööritoimintaa. Toimiva HF-asema keskellä toria herätti kovasti kiinnostusta ja sai myös tiedotusvälineitten kautta julkisuutta.
Osallistujat, Hans-Erik OH1DP, Veikko OH1FV ja Katri-tytär, Turkka OH1FX, Mikko OH1GO, Aki OH1IO, Jaakko OH1JM, Arto OH1LD, Seppo OH1NC, Aarre OH1PO, Pekka OH1PP, Timo OH1RM sekä poikansa Teemu ja Mikko, Jaakon pojat Jari ja Jouni, sekä Aamulehden toimittaja Unto Lahtonen kiipesivät autoihin.
Torilta lähdettiin matkaamaan kohti Lappia. Hassen auto suuntasi länsirannikon suuntaan ja toinen itään. Autoista työskenneltiin 80 metrin alueella matkattaessa kohti samaa päämäärää, Saijan kylää Sallassa. Tempaus muodosti samalla kuntakilpailun toisille radioamatööreille. Tavoitteena oli saada mahdollisimman monen kunnan alueelle yhteys kahden autoaseman kulkiessa. Vasta-asemia olikin runsaasti matkaa seuraamassa ja samalla kuntia keräämässä.
Saijassa autokunnat kohtasivat Mikon OH1GO perheen kesäpaikassa. Sinne rakennettiin radioasemat, saunottiin tunnelmallisessa 1,5 m korkeassa saunassa, kalastettiin ja nautittiin korpikylän rauhasta.
Paluu Turkuun tapahtui taas vastakkaisia reittejä, joten molemmat autokunnat ajoivat lopulta renkaan. Toinen myötä- ja toinen vastapäivään. Kun QSL-kortit matkan yhteyksistä oli kirjoitettu, voitiin vain todeta, että tämä operaatio pitää joskus uusia.
Vuonna 1983 oli vuorossa jälleen tempaus. Työnimenä oli tällä kertaa Karelia Radiorallye -83.
Matkailulinja-autolla 29.7.1983 alkaen tehty retki vei yhdistyksen edustajat Miehikkälän kautta Lieksaan, Nurmekseen ja Pielinen kiertäen takaisin Turkuun.
Matkailevan joukon muodostivat Mikko OH1GO, Jaakko OH1JM, Antero OH1KW, Rauno OH1WR, Aarre OH1PO ja Jaakon pojat kaverinsa kanssa. Kymmenen vuorokautta kestäneellä matkalla pidettiin noin 2000 radioyhteyttä kuntakilpailun merkeissä. Liperissä ohjelmaan sisältyi myös lehdistötilaisuus. Lukuisa määrä kuntia oli taas aktivoitu. Joukko kotiutui elokuun kahdeksantena päivänä Turkuun.
Kun edellisestä suuresta tempauksesta oli kulunut kolme vuotta, alkoi matkakuume jälleen vaivata. Niinpä taas kaksi autoa, sukeltajien ja Jari Männikön, kuormattiin radiokalustolla ja 11 amatöörillä Lappi Radiorallye nimiselle peditiolle. Yksi autoista varustettiin VHF/UHF-asemilla ja tunnuksella OH1AU ja toinen HF-kalustolla ja kutsulla OH1AT, tosin kahta muutakin kutsua käytettiin. Matka oli tällöin, kuten aikaisempikin, yhteinen ponnistus Turun Radioamatöörit ry:n kanssa. Osanottajien luettelo, jota kirjoittaja yhdessä Juhanin OH1TK kanssa muisteli, oli seuraava: Veikko OH1AWW, Merja (Memma) OH1EG, Kai OH1FA, Jaakko OH1JM, Jouni Männikkö, Antero OH1KW, Arto OH1LD, Vesa OH1NHU, Pekka OH1PP, Kari OH1SX, Juhani OH1TK ja Rauno OH1WR.
Retkikunnat liikkuivat pääasiassa samaa reittiä. Matkalla aktivoitiin mm. harvinaisia locator-ruutuja valtakunnan itärajan pinnassa. Rajavartiolaitoksen luvat ja myötävaikutus tekivät sen mahdolliseksi. Toinen mobile-asema aktivoi kuntia HF:llä niitä kaipaaville hamsseille. Yöpymispaikkakuntia olivat Liperi, Kuhmo, Kuusamo, Sodankylä, Kolarin Ylläs, Ylitornio ja Seljes Alavetelissä. Kaksi yötä vietettiin tutussa Sallan Saijan kylässä. Kuusi vuotta aikaisemmin hyväksi todettu sauna palkitsi taas löylyillään matkailevan joukon. Toisen retkikunnan pohjoisin käyntikohde oli Kaunispään tunturi Inarin kunnan puolella ja toinen ryhmä kävi Sodankylässä sijaitsevalla Eiscat-tutkimusasemalla. Matkalta palattiin elokuun neljäntenä.
Edellämainittujen retkien lisäksi yhdistyksen jäsenet ovat suorittaneet runsaasti radioamatöörihenkisiä matkoja. Matkojen johtajana nähtiin useimmiten Harri OH1DL, jonka autolla käytiin useammankin kerran Euroopassa.
Eräs tällainen matka oli EC-Radioralley vuonna 1992, johon ottivat osaa Harri OH1DL, Veikko OH1AWW, Pekka OH1PP ja Antero OH1KW. Viikon pituisen matkan aikana käytiin Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Hollannissa, Belgiassa, Luxemburgissa, Ranskassa ja Sveitsissä. Matkalta pidettiin runsaasti yhteyksiä niin koti- kuin ulkomaillekin. Riginä oli takapenkin eteen, keskikonsolin päälle sijoitettu Harrin Kenwood 450 trancseiveri ja antennina Kenwoodin MA-5 piiska. Yhteydet toimivat yleensä hienosti ja saatettiinpa matkan tunnelmia ja maisemia kuvata joskus kotimaan kamaralla oleville kuuntelijoille aivan "suorina" lähetyksinäkin.
Raasin leirialue muuttui 90-luvun vaihteessa suljetuksi varikkoalueeksi ja leirien pito siellä estyi. Tämän jälkeen kevätleirin pitopaikaksi vakiintui Kustavin ampumarata. Tämä Rajavartiolaitoksen hallitsema alue sijaitsee aivan Kustavin keskustassa. Rakennuksissa on mainiot majoitustilat, takkahuone ja viimeaikoina kunnostettu sauna.
Myös pihamaan siloiset kalliot muodostavat sään salliessa mukavan pation oleskelulle ja viimevuosina vakiintuneelle muurinpohjalättyjen paistamiselle.
Mainitsematta ei liioin saa jäädä Ankkuribaarin osuus Suomen Radioamatööriliiton kesäleirillä, jota vietettiin Naantalissa 1994. Ankkuribaaria varten leirintäalueelle kuskattiin Puolustusvoimilta lainatut telttakatokset ja soppatykit sekä muualta haalitut kylmätiskit, kassakoneet, omat ja lainatut jääkaapit, hellat, kattilat, pöydät, penkit ym. tarvittava. Olipa etukäteen nikkaroitu lattiaksi laitettavia lavojakin tiivistämällä tavallisia kuormalavoja.
Leirin alettua kaikki oli kuta kuinkin valmista ja joistakin pikku puutteista päästiin improvisoimalla. Ankkuribaarin vapaaehtoinen henkilökunta tosin jäi turhan pieneksi, koska vaihtomiehistöä ei ollut. Yli 20 tunnin työpäiviä tekemällä (ja lapsityövoimaa säästelemättä) urakka saatiin kuitenkin kunnialla kotiin.
Reippaita baarin pitäjiä olivat ainakin Vesku OH1NHU, vaimoineen ja kolmine tyttärineen, Rauski OH1WR, Antero OH1KW ja Satu, Arto OH1LD, Jaakko OH1JM, Juha OH1LEG, Anne OH1JPA ja Jonna
Vielä vuosienkin kuluttua monet muistavat päivitellä baarin edullisia hintoja ja vesikielellä kaihota, melkeinpä Ankkuribaarin tavaramerkiksi kohonnutta täytettyä patonkia, jonka "röhnissä" ei oltu säästelty.