Martti Laine, OH2BH

DX-PEDITION KULISSIEN TAKAA

Tässä viikkona muutamana eräs hyvä ystäväni kysyi, minkälaista on elämä DX-pedition-kulissien takana? Mikä ihmeen asia kannustaa matkaamaan maailman ääriin, jotta voi toistaa samaa 59-numeroa sadoille ja tuhansille vasta-asemille?

Mielenkiintoinen kysymys, sillä luulisi arvaamattomien seikkailuiden ja jopa vaarojen ja kustannustenkin hillitsevän matkamiesten innostusta. Tosiasia kuitenkin on, että moni ihanimmissa päiväunissaan näkee itsensä DX-maisemissa suorittamassa tätä kummallista DX-orgiaa – jaella kahta numeroa kansalle. 2022 Bouvet DX-peditionin (3Y0J) kohdalla osallistujat maksavat jopa 20.000 dollaria kukin päästäkseen hyiselle Bouvetille kokemaan toiveuntaan.

DX-MATKAT YLEISELLÄ TASOLLA

Radion kanssa matkaaminen on ymmärrettävän kiehtovaa, kun pääsee kokemaan uusia maailmankolkkia radionsa kanssa ja ehkä määränpäässä tapaamaan tuttuja radiokavereita. Tosiaan matkailemaan radion kanssa, koska näille retkille lähtijän on lähes aina syytä jättää XYL kyynelehtimään lentokentälle. On vain niin, että DX retkeä ja perhelomaa ei yleensä voi toteuttaa samalla matkalla, vaikka kohde olisi hyvinkin kiehtova ja hotellihuoneen katossa ei vilisisi sisiliskoja eikä pihalla kiemurtelisi myrkkykäärmeitä.

Ensikertalaisen on syytä valita kohteensa tarkasti, niin että retken moninaiset yksityiskohdat ja haasteet eivät tuhoa innostusta jo tullissa maahan saapuessa. Radiolaitteiden kuljetus turvatarkastusten läpi ja niiden tuonti tullin läpi on jo ensimmäinen haaste. Vaikka perillä olisikin hotellimajoitus, ei ole itsestään selvää, että antennit saa asentaa haluttuun paikkaan. Esimerkiksi Mauritaniassa (5T5BH) oli hotellin kylmennyslaitteiden aiheuttama häiriötaso 59+20, ja antennien purku ja muutto oli edessä. Vastaavasti pari vuotta sitten upeassa Egyptin hotellissa (SU8X) kaikki näytti olevan kunnossa, mutta lopulta tuhannet LED-valot tekivät haaveista lopun. Lista potentiaalisista haasteista on loputon ja haasteet vaihtuvat jokaisessa kohdemaassa ja majapaikassa, ja niiden selvittäminen ennen matkaa on mahdotonta. Kokemukset ovat tärkeitä, mutta vasta paikanpäällä totuus paljastuu.

Kun Macaolla (XX9X) painoi avainta, lähti hotellin parisataa hiustenkuivaajaa käyntiin. Lanka-antennin siirto hotellin toiselle puolelle auttoi, kun jokaiseen huoneeseen ei olisi ollut ferriittejä, eikä jokaiseen huoneeseen olisi päässytkään niitä asentamaan. Hotellit eivät enää olekaan parhaita asemapaikkoja.

JA SITTEN ÄÄNEEN JA KUTSUJAT RIVIIN

Kun kaikki vaikeudet on koettu ja voitettu, on taivaallisen ääneentulon aika. On upeaa kuulla oman kylän Kalle pileupissa kaikkien muiden seassa. Jos pileuppi on kohtuullinen ja operoinnin salat opeteltu, niin hommahan on ihan hauskaa. Mikä tuo tämän ihmeen hauskuuden?

Tunnet olevasi lentokoneen kapteeni. Olet kaikkien kiinnostuksen kohde. Olet saapunut näin kauas toteuttaaksesi unelman, joka perustuu siihen, että olet selättänyt matkallasi kaikki kerrotut vaikeudet. Olet aikamoinen moniosaaja ja voit olla itseesi ja saavutukseesi tyytyväinen. Kaiken onnen keskellä on kuitenkin heti selvää, että pileuppeja on monenlaisia – paksuja tai ohuita. Oman onnellisuuden tila syntyy silloin, kun paksuus on linjassa oman osaamisen kanssa. On myös lempeitä pileuppeja (japanilaiset) ja pitelemättömiä pileuppeja (italialaiset) ja kaikkea niiden väliltä. Jo ensimmäisellä retkellä voi syntyä tunnetila, että minähän osaan vain sopivan paksuuden pileuppeja, tai haluan niitä, joissa lempeät japanilaiset minua puhuttelevat. Äärimmäisen epämiellyttävän pileupin kokeminen onkin pelkkää tuskaa ja tuottaa pahaa mieltä. On ehkä kuitenkin syttynyt kipinä jo seuraavasta kohdemaasta ja ajatus kehittyä osaamisen seuraavalle portaalle. Liekki on syttynyt.

OMA TEORIA JA PILEUPIN KOKEMUKSET

Oma ensimmäinen DX-peditio-kokemus on vuodelta 1964 Ahvenanmaalta, ja seuraavalle askelmalle hyppäsin jouluna 1969, kun Märketistä (OJ0) tuli uusi DXCC-maa. Sitten seurasivat Albania (ZA) 1970 ja Annobon (3C0) 1971 – nämä kolme olivat uusia maita kaikille. Nyt armon vuonna 2022 on saldo jo 240 eri tunnusta yli sadasta maasta ja niiden joukossa kaksitoista (12) ihkasen uutta DXCC-maata. Tätä taivalta on nyt kestänyt lähes 60 vuotta ensimmäisestä Ahvenanmaan pileupista. Miksi DX-kiima edelleen elää? Miksi se syntyy aina uudelleen? Miksi kaikki vaikeudet vain lisäävät intoa?

Ensimmäinen teoria: Jo 60-vuotisen taipaleen keskivaiheilla XYL Leena, OH2BE, huomasi, että edelliseltä retkeltä palattuani minulla oli jo suunnitteilla uusi retki. Kun vuonna 1990 kirjoitin kokemuksistani tietynlaisen oppikirjan, tuli sen nimeksi ”Where Do We Go Next?”. Nimi kertoo näistä suorituksista syntyvästä DX-kiimasta. Leenan teorian mukaan on kyse teatterin kaltaisesta esiintymisvietistä. Esiintyvän taiteilijan vietti on päästä uudestaan ja uudestaan näyttämölle.

Kunnioittamani näyttelijä Hannu-Pekka Björkman (esim sarjassa M/S Romantic) kertoi näyttelemisen kiimasta, oman tason nostamisesta ja halusta päästä edellistä tunnetummalle näyttämölle esiintymään. Hän jätti perheensä, kun pääsi Saksan arvostetuimmalle näyttämölle. Hänen täytyi näyttelemisen kiimassaan, munuaistaudin iskettyä, kiivetä näyttämölle katetripussi vyöllä. Jokainen vaistoaa selkeästi yhtäläisyydet radionäytelmän ja teatterinäytelmän välillä, kun asialla ollaan tosissaan.

DX-maailman primadonnat ja taitoniekatkin tunnetaan heidän huippusuorituksistaan. Olethan tunnistanut jonkun heistä sinäkin omien hienoimpien yhteyksiesi aikana?

Where Do We Go Next? on ladattavissa Northern California DX Foundationin sivuilta.

NÄYTTELIJÄN KLIMAX JA HUIPPUSUORITUS

Kuten Broadway (maailman kuuluisin huipputeattereiden keskittymä) kokoaa maailman huippuosaajat, niin myös tulevalla Bouvet 2022 -näyttämöllä heitä on monia. Vaativasta tilanteesta johtuen kaikki eivät onnistu. Tasoero huonoimpien ja parhaimpien Bouvet-taiteilijoiden välillä on merkittävä. Toisille hurrataan ja toisille buuataan. Toisella on turvattu DX-tulevaisuus, toisella taas sen surkea loppu! Kyseessä on osaamistason merkittävä erilaisuus. Luonnonlahjakkuuksia ei juurikaan ole.

Omalla taipaleellani olenkin itse keskittynyt juuri radio-operoinnin saloihin. Laji on erityisen monimutkainen, ja sen opettelemiseen kuuluu itse asiasta kiinnostuminen ja siihen liittyviin osa-alueisiin perehtyminen. Kyseessä on katsojajoukon – pileupissa jonottajien – tyytyväisyyden maksimoiminen. Lyhyesti painotettuna: kuinka nopeasti kutsuja saa onnistuneen ensimmäisen yhteyden kyseiseen maahan ja pääsee jatkamaan normaalia elämäänsä. Kaikki eivät kuitenkaan voi saada haluamaansa yhteyttä.

Kirjassani kerron Perrystä, K6XJ:stä (DX-metsästäjä) – tai myöhemmin Paulin, N6PSE:n tapauksesta, (DX-matkailija), jossa DX-pedition aikana vaimo lähti yksinäisyyttään pakoon eikä ikinä palannut.

Kehitettäviä asioita on pileupissa sen täydellinen hallinta, asemien jakaminen eri kutsujaryhmiin ilman, että kukaan pahastuu. Kutsujamassaan liittyvien maantieteellisten alueiden ja maiden kutsujamäärien ymmärtäminen ja vaihtuvien radiokelien tuntemisen hallinta monille kohdealueille samanaikaisesti. Useat asiat moninkertaistuvat, kun näitä parametrejä suunnitellaan erikseen vielä esimerkiksi CW:lle ja SSB:lle. Digioperointi (nykyään FT4/FT8) vaatii apuun sen uuden osa-alueen tuntemisen. Hyvällä DX-peditionilla on radio-operoinnin käsikirja – nuotit – jotta kaikki voisivat tärkeässä esityksessä soittaa samoista nuoteista.

Kun radioliikenne sujuu kuin tanssi ja molemmat osapuolet pileupin kummassakin päässä osaavat asiansa, syntyy täydellinen harmonia, yhteys, jonka muistaa kymmenienkin vuosien kuluttua.

Kyseessä on siis vaativan tanssiesityksen suorittaminen sellaisella intensiteetillä, että itse tanssijat – yhteyden pitäjät – ja jopa heitä huuli pyöreänä ihailevat kanssaradistit ovat transissa ja he tuskin saavat omaa kutsuaan eetteriin.

Käsittelen workkimisen vaativia osa-alueita kirjasessani ”It Takes Two To Tango” , jonka voit lukea International DX Associationin sivulta.

VOIMAKKAITA MUISTOJA MENNEILTÄ AJOILTA

Tein 2021 joulukortin kuvasta, jonka löysin joulusiivouksen yhteydessä VP8SSI-operaatiosta vuodelta 1992. Itse kuvan tuoma tunnelma on ajaton ja kuvastaa harvinaisen DX-retken koko kirjoa. Upeaa maisemaa, kulisseja, yhteen niittautunutta kansainvälistä tiimiä ja myös paikallisasukkeja kotimaassaan. Itselleni siihen liittyy myös erittäin voimakkaita tuntoja ja muistoja. Teltat repeilivät ja lopulta lensivät taivaan tuuliin. Puolet operaattoreista piti piikittää rauhoittumaan ylisuuresta stressistä. Kaikki hyvän DX-peditionin elementit yhdessä paketissa.

Kun lähetin joulukortin ystävilleni, herätti maisema valtavia tunnetiloja ja muistoja jopa näin 30 vuoden jälkeen. Oiva, OH2NSM, ei unohda VP8SSI-yhteyttään koskaan. Hän, karheaääninen herra pileupin takarivissä sai vastauksen kutsunhuutoonsa.

Francesco, IK0FVC/HV0A, kirjoittaa:

What a nice picture, I still remember when I worked you on VP8SSI dxpedition on 28 mhz, you used a split from 600 to 700, worked you something around 28675, what a great pile up experience and managing! Merry Christmas to you and you lovely wife, keep in touch my friend, best 73,

Francesco IK0FVC/HV0A

YHTEENVETO

Kunnon DX-peditionit ja niiden haasteet ja muistot kantavat koko elämän ajan. Kun nyt jouluna kuuntelin Mikko Alatalon laulelmaa ”Jumalan juoksupoika”, jotenkin tämän näyttämötaiteen lainalaisuudet tulivat mieleen, vaikka loppujen lopuksi DX ja DXCC ovat vain amatööriradion yksi kansainvälinen sivuhaara.

Laulun sanoissa kitaran voi korvata radiolla ja Pohjolan koko maailmalla. Katso Youtubesta

Vaativin estraadi DX-maailmassa on YK:n päämaja (NYC), koska siellä koko maailma on yhdessä rakennuksessa. On aina kunnia operoida 4U1UN asemalta.

Tässä tiimi 4U1UN ensimmäisessä FT8 aktivoinnissa. Vasemmalta; VE7NY W2IRT N2RJ K1JT K2QI KO8SCA OH2BH ja G6CBR.